Pääsiäinen, kevät ja kaupan valmiiksi keitettyjä kananmunia

Kun on pääsiäinen, on aika paeta maalle muutamaksi päiväksi. Lumi on siellä sulanut melkein joka puolella, joutsenet uiskentelevat järvien sulissa kohdissa, maanviljelijät valmistautuvat kevään peltotöihin ja nuoret ihmiset alkavat kulkea traktoreilla kouluun. Pajut kurkottavat ojien reunoilla kohti valoa ja niiden oksat kulkeutuvat tupien pöydille, joiden ääressä lapset koristelevat ne ja lähtevät koristellut pajunoksat ja korit kädessään kulkemaan palmusunnuntaina talosta toiseen karkin toivossa. Kun ovi avautuu, jotkut pienistä virpojista mykistyvät jännityksestä, kun taas toiset lausuvat takeltelematta pitkään harjoitellun värssyn ja niiaavat kauniisti niin kuin äiti on opettanut. 

Pieniin noitiin suhtaudutaan ymmärtäväisesti maaseudulla, mutta kaupungissa perinne saa yhden jos toisenkin kaupunkilaisen päiväkausiksi valittamaan asiasta lehtien mielipidepalstoilla. Myös maalainen voi niin mielensä pahoittaa välillä. Muutama viikko sain lehdestä jälleen kauhistella kaupunkilaisten ihmeellisyyksiä. Eräässä kaupassa pääkaupunkiseudulla oli myyty valmiiksi keitettyjä ja kuorittuja kananmunia. Mitä on enää omatoimisuudesta ja itsetekemisestä kaupunkikulttuurissa jäljellä? Voiko enää olla valmiimpaa maailmaa kaupunkilaisille tarjolla? Toimeliaiden maaseutumarttojen tavoin keitän ja kuorin itse omat kananmunani jatkossakin enkä aio luopua tavastani. 

Maalla saa ilmaiseksi sen, mitä kaupunkilaiset hakevat meditaatiokurssien ja hyvinvointioppaiden kautta. Kävely keväisessä metsässä virvoittaa sielun ja luonnon helmassa voi kaupungin kiireestä uupunut levätä. Kaupungin pölyistä pakeneva tuntee raikkaan maaseutuilman kulkeutuvan keuhkoihin. Metsässä seikkailevan on kuitenkin varottava talviunilta heräileviä karhuja, koska jos sellainen sattuu heräilemään väärällä jalalla, on rauha poissa. Se ei välttämättä pidä siitä, että olet tunkeutunut sen valtakuntaan. 

Hyvät lukijani, millaiset hetket luonnon helmassa ovat jääneet teidän mieleenne? Olisi mukava kuulla omista maaseutu- ja luontomuistoistanne. 

Palaan blogini ääreen seuraavan kerran pääsiäisen jälkeen, joten siihen asti: 

iloista kevään juhlaa jokaiselle!

Kirkkaita päiviä ja kaipausta

Kirkkaita päiviä ja kaipausta

 

Kevät on tullut, minkä tunnusmerkkinä on se, että aurinko häikäisee aamuvarhain ja on pakko nousta jo ennen kuin herätyskello soi. Lähden hitaalle aamukävelylle. On maaliskuun puoliväli ja talvesta ei ole enää tietoakaan. Kuljen sinne tänne ja nautin aamun rauhallisuudesta. Olen luonteeltani vaeltaja, jota kiinnostavat tuntemattomat tiet. Nautin eksymisestä kaupungin oudoille kujille tietämättä minne olen menossa. 

Ketään ei ole vielä liikkeellä. Kadut ovat autioita ja kaupat vielä kiinni. Kuulen pienen viserryksen jostakin ja tunnen kevään läsnäolon. Kun kuljen pitkin kivikatuja, kaipaan maaseudun keväthankia ja ensimmäisten joutsenien ilmestymistä pelloille ja suliin vesiin. Näen silmissäni, kuinka pajunkissat kasvavat peltojen reunamilla ja lumen alta pilkottaa maata.

Pysähdyn suojatien eteen ja viiden minuutin kuluttua tuntematon rouvashenkilö, ehkä ensimmäinen tapaamani ihminen koko aamuna, ilmestyy viereeni ja painaa nappia, jonka olemassaolon olen unohtanut. Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi ja ylitän tien. Kaupunkilaisrouva katoaa nopeasti näkyvistä. 

Palaan kotiin ja kello on vasta yhdeksän. Maalla olen tottunut heräilemään viiden aikaan ja en ole pystynyt muuttamaan rytmiäni edes kaupunkiin muuton yhteydessä. Toisaalta en haluaisikaan muuttaa sitä, koska maailma on kaunis aamun varhaisina tunteina.  Kaupunkilaiset vasta heräilevät, kun menen keittiöön, keitän kahvia ja olen valmis uuteen päivään mieli virkeänä kevätaamun kävelystä. 

 Tervetuloa kevät!

Metsäisiä teitä erämaahan

Kun kaupungista lähdetään poispäin ja saavutaan maaseudulle tai lähdetään Lapin erämaihin, vastassa on kaunis luonto. Matka kulkee suurimmassa osassa Suomea pitkin tietä, jonka molemmin puolin kohoaa metsä, samanlainen kuin Röllin hirmuisissa kertomuksissa; siis siinä elokuvassa, joka valmistui 1990-luvun alussa ja kertoo roskanheittäjien tunkeutumisesta röllimetsään. Välillä selkäpiihin iskee pelko, päättyykö loppumattomalta tuntuva metsäinen tie koskaan. Lopulta se kuitenkin aina johtaa meidät ihmisten ilmoille. Ei välttämättä kaupunkiin, mutta edes jonkin piilossa olevan maalaistalon näköpiiriin. 

Kesällä viheriöivät metsät valloittavat maiseman, talvella valkoinen maisema levittäytyy pelloille ja metsiin. Syksyllä ja talvella maalla täytyy kävellä kuraisia teitä pitkin ja suojautua sateelta.  Tuuli vinkuu vanhojen omakotitalojen nurkissa. Kaupunkilaiselle on haasteita, kun hän yöpyy maalla. Eniten hän saattaa säikähtää paikan hiljaisuutta. Koska maalla eletään metsien ja peltojen keskellä kaukana valtatiestä ja koska naapuriin on se pari kilometriä, hiljaisuus on hetkittäin sietämätön. Jokainen rapina ja tuulen vinkuna kuuluu korostettuna, koska ei ole muita ääniä. Kaupungista saapuneet vieraat saattavat olla ensimmäisenä yönä täydessä paniikissa. Ei kuulu liikenteen melua, ei naapureiden karaokea keskellä yötä. Joskus tosin maalaisetkin saattavat riehaantua ja ajella keskellä yötä musiikkia soitellen naapuritalojen ohi. Yleensä kuitenkin on, että talon väki saa huolehtia paikan meluisuudesta aivan itse ja jos vieras ei pysty nukkumaan korkean meluasteen takia, hänen on syytä kohteliaasti keskustella asiasta isäntäväen kanssa. 

Maaseudulla asuvat ovat sinnikästä väkeä. Vuosi vuodelta heidän palvelunsa vähenevät ja pienessä kylässä saattaa olla enää yksi kauppa, pankki ja kirjasto ja kirjastoakin ollaan jatkuvasti viemässä pois. Mahdollisuuksia kuitenkin on. Maalla-asuvat voivat esimerkiksi pyrkiä omavaraistalouteen ja tilata internetistä tavaran, jota eivät pysty itse kasvattamaan tai tuottamaan. Netin kauttahan kaikki asioiminen tulevaisuudessa kuitenkin tapahtuu? Maaseudulla pärjää, jos sitä todella tahtoo. Palaaminen maaseudulle kuitenkin vaikeutuu jatkuvasti niiden omituisten kohdalla, jotka ovat tähän asti kuvitelleet voivansa selviytyä ilman ajokorttia ja omaa autoa. Vahva tunne ja huhut kertovat, ettei maalla joukkoliikenne näinä vuosina tule ainakaan paremmaksi.

Sitkeyttä elämäänne maaseudulla ja kaupungissa!